Välillä tilan tarve on suorastaan epätoivoista ja saa tuntemaan syvää vastenmielisyyttä zombeja kohtaan. Ei työni ehkä oikeasti ihan niin vihattavaa ole, mutta sattuupahan olemaan itseni ja tilan välissä.
Välillä päätään nostaa epäilys, että mitä sitten kun kaiken on vihdoin saanut raivattua pois ja tilaa on paljon. Hiipiikö tilaa täyttämään masennus ja ahdistus vai alkavatko siellä hiljalleen itää ja versoa toisenlaiset siemenet, kuten toivon? Epäilykseen auttaa runo, johon hiljattain törmäsin.
Do not try to save
the whole world
or do anything grandiose.
Instead, create
a clearing
in the dense forest
of your life
and wait there
patiently,
until the song
that is your life
falls into your own cupped hands
and you recognize and greet it.
Only then will you know
how to give yourself
to this world
so worth of rescue.
(Martha Postlethwaite)
Väliaikaista tilaa on onneksi tiedossa jo pian, kunnollista tilaa joutuu odottamaan kesään saakka. Siihen, kun väitös on kaiken toivon mukaan takanapäin.
