Sain uuden vaihteen silmään väitöskirjani kanssa heinäkuussa. Seuratakseni työskentelyäni ja saadakseni siihen rakennetta aloin kirjata ylös työntekoon käyttämääni aikaa sekä sitä, mitä olen saanut tehtyä ja miltä tekeminen tuntui.
Vuosien varrella olen kokeillut kaikenlaisia menetelmiä prokrastinaation kukistamiseksi ja aikaansaamisen lisäämiseksi. Tutuksi on tullut niin pomodoro-tekniikka kuin kaikenmoiset muutkin konstit itsekeksityistä deadlineista vertaispaineen hyväksikäyttöön ja Habitica-sovellukseen.
Tällä hetkellä minulla on käytössä työnteon tukena Forest-sovellus, joka mittaa työntekoon käyttämääni aikaa. Sovelluksessa kasvatetaan puita, joista muodostuu metsä. Puun kasvaessa puhelinta ei voi käyttää muuhun, joten yksi keskeinen keskeytyksiä ja häiriöitä aiheuttava tekijä on eliminoitu.Olen tehnyt töitä puolen tunnin jaksoissa ja pyrkinyt kasvattamaan neljä puuta päivässä. Tavoite on siis ollut kaksi tuntia keskeytymätöntä ja keskittynyttä työskentelyaikaa päivässä. Yksi päivä viikosta on vapaapäivä.
Elokuu kului vielä suurelta osin lomailuun, joten lokakuun alkuun mennessä työpäiviä oli kertynyt 52. Keskimäärin onnistuin kasvattamaan 3,6 puuta päivässä niinä päivinä, kun sain tehtyä töitä. Tosin puut tuppaavat venymään yliajalle, joten todellinen määrä on suurempi. En onnistunut tekemään lainkaan töitä 19 päivänä – näihin kuuluu sairastelua ja päiviä, jolloin muusta elämästä selviytymisessä oli tavoitetta tarpeeksi. Kaikkiaan tein siis töitä 60–70 tuntia.
Aika vähän. Toisaalta lähtötilanne oli se, että olin töistä niin ahdistunut, että pelkästään työsähköpostin avaaminen oli suuri voitto, johon tarvitsin apua. Siihen nähden on saavutus, että olen ylipäätään onnistunut työskentelemään pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti. Erityinen saavutus oli se, että onnistuin palaamaan saman työprojektin pariin, johon kuntoni romahti keväällä, ja viemään sen loppuun. Samalla se oli yksi isoimmista kuormitustekijöistä ja vei aikaa väitöskirjalta.
Tälläkin työmäärällä ylikuormituksen oireita on säännöllisesti ollut. Se näkyy ärtyisyytenä, lyhyenä pinnana, väsymyksenä sekä masennus- ja ahdistusoireina. Yleensä huomaan näitä oireita heti, kun tasainen kotiarki jostain syystä häiriintyy. Pelkästään kaupungin hälinä tai ihmisten seurassa oleminen pitkään voi olla liian kuormittavaa, samoin sosiaalinen media tai mikä tahansa missä ärsykkeitä on liikaa. Alkaa tuntua, että maailmassa on liikaa asioita ja ne sulautuvat päässäni villisti kieppuvaksi puuroksi, jonka rauhoittamiseksi pitäisi päästä makaamaan yksin pimeään huoneeseen.
Tavoiteaikataulu on kaksipiippuinen juttu. Se tukee työntekoa ja antaa sille rakennetta, mutta jos tavoitteisiin ei pääse, seuraa lannistavia epäonnistumisen ja riittämättömyyden tunteita. Lankean toistuvasti siihen ansaan, että kasaan aiempien päivien epäonnistumisista lisää kuormaa seuraaville päiville. Esimerkiksi jos onnistun maanantaina kasvattamaan vain kaksi puuta, tiistaina pitäisi kompensoida puute kasvattamalla kuusi puuta ja keskiviikkona kenties jo kahdeksan. Se on tuhon tie.
Toisaalta on ollut monta hyvää viikkoa, joina olen saanut kotiarkeni melko tasapainoiseksi. Aloitin taas päivittäiset meditaatiot ja löysin muutenkin jaksamista tukevia rutiineja. Elvyttäviä ja palauttavia asioita ovat luonto ja ulkoilu, läheiset ihmissuhteet, mielenkiintoiset podcastit ja rauhoittava musiikki.
Väitöskirjasta puuttuu siis vielä viimeisen artikkelin viimeistely ja lähettäminen lehteen sekä yhteenveto. Yhteenvedon kirjoittaminen on tuntunut helpommalta ja usein jopa yllättävän miellyttävältä. Artikkeleihin tarttuminen sen sijaan on tuskan takana. Ne ovat aavistuksen edistyneet, mutta en ole oikein osannut edes päättää, minkä keskeneräisistä käsikirjoituksistani lähettäisin ensimmäisenä ja mihin siis kannattaisi panostaa. Päädyin vaihtamaan suunnitelmaa siitä, mikä artikkelikokoonpano väitöskirjaani tulee.
Yhteenvetoa ei ollut kesällä olemassa sanaakaan; tällä hetkellä tiedostossa on noin 13 sivua viimeistelemätöntä tekstiä. Parhaiten olen edistynyt niinä hetkinä, kun olen vain avannut tyhjän sivun ja alkanut suoltaa tekstiä täysin kritiikittömästi. Lähteiden kahlaaminen ja tekstin viimeistely on sen sijaan hidasta ja tulee tuskastunut olo, ettei työ etene mihinkään.
Jos vertaan aikaansaannoksiani, kulunutta aikaa ja jäljellä olevaa aikaa (3 kuukautta), ei tilanne näytä hurjan valoisalta. Yhteenvedon saisin ehkä kolmessa kuukaudessa valmiiksi tällä vauhdilla, mutta artikkel(e)issakin on työtä, jonka määrää en ole vielä osannut edes kunnolla arvioida. Olin ajatellut vähitellen kasvattavani päivätavoitetta isommaksi, mutta toistaiseksi neljän puun tavoitekin on tuntunut haastavalta.
