Väitöskirja otti ison harppauksen eteenpäin, kun esitarkastajien lausunnot tulivat. Ne olivat hämmentävän kehuvia, ehdotetut muutokset lähinnä kosmeettisia. Vastaväittäjä on valittu ja väitöspäiväkin alustavasti päätetty. Väittelylupa on siis pian taskussa ja jäljellä on lähinnä muodollisuuksia, joista suurin on tietysti väitöstilaisuus.
Sitten tuli virus ja suisti raiteiltaan koko planeetan suunnitelmat, myös minun väitökseni. Yliopiston ohjeiden mukaan väitöstilaisuuksia ensisijaisesti lykätään, mutta kuinka kauas tulevaisuuteen, sitä ei kukaan tiedä. Toinen vaihtoehto on, että väitös järjestetään etäyhteyksien avulla niin että fyysisesti koolla on alle kymmenen henkilöä. Nämäkin ohjeet tosin voivat muuttua milloin tahansa virustilanteen mukaan.
Hetkeksi jo innostuin etäväitöksestä ja kuvittelin itseni väittelemässä verkkarit jalassa kotisohvalla. Väitöstilaisuuden kammottavista pukeutumissäännöistä luistaisin mieluusti kuin koira veräjästä, jos vain voisin. Tarkemmin asiaan perehdyttyäni intoni lopahti: tilaisuus järjestettäisiin joka tapauksessa yliopiston tiloissa, koolla olisi itseni lisäksi vähintään arvosanalautakunta ja tilaisuus striimattaisiin yleisölle, joten muodollisuuksista tuskin pääsisi lipeämään.
Jos väittelen pandemiarajoitusten aikana poikkeusoloissa, juhliakaan ei voi järjestää. Perinteistä pönötyskaronkkaa en kaipaa, mutta jollain tavalla virstanpylvästä olisi mukava juhlistaa. Ystäväni kyllä visioi jo etäkaronkkaa musiikkiesityksineen ja puheineen, joita varten tarvittaisiin lasinkilistysnappi. En ole täysin vakuuttunut.
Kaikki on siis auki ja tilanteen selkenemistä odotellessa yritän saada kirjani painokuntoon. Ensin täytyisi kuitenkin kaivaa jostain tarmoa, jolla saisin itseni tökkimään tekelettä edes jonkinpituisella tikulla. Pitkän tauon jälkeen se on vaikeaa ja antipatiat muitakin työasioita kohtaan korkealla.
Väitöstilaisuutta olen pelännyt siitä lähtien, kun joskus ehkä alakouluikäisenä minulle valkeni, että sellaisia on olemassa. Esiintymiskammoni on onneksi haalennut vuosien varrella sen verran, että uskon hengissäselviytymismahdollisuuksieni olevan kohtalaiset, vaikka epäilenkin, etten osaa vastata yhteenkään kysymykseen.
