Toukokuun alussa leijuin onnesta kaksi päivää, koska työsopimus loppui. Pelkkä muodollisuus sinänsä, mutta vapautumisen huuma oli valtaisa.
Nyt kuitenkin huuma on ohi, samoin rauhalliset ja suhteellisen huolettomat, koronan hiljentämät kevätpäivät. Ahdistus on palannut voimalla, koska kaksi asiaa: lähestyvä väitös
ja koiran kipeä tassu.
Koiran sairastaminen on aina sellainen asia, joka tekee omankin olon surkeaksi. Voisipa sille edes selittää, mitä tapahtuu ja miksi. Varvasluu murtui niin pahasti, että se piti operoida leikkauksella. Toipuminen kestää kauan ja uusiakin leikkauksia saattaa huonolla
tuurilla olla edessä.
Uusi väitöspäivä on vihdoin saatu valittua ja aikaa siihen on alle kaksi kuukautta. Nyt tarvitaan viimeinen ponnistus, että kirjan saisi painoon. Muuttokin on ihan kohta edessä.
Koiran leikkauksen aiheuttama rahanmeno sentään motivoi ilmoittautumaan
TE-toimistoon. Se on tarttunut toimeen ihailtavan reippaasti ja sain
heti puhelinajan ammatinvalintapsykologille. Odotan mielenkiinnolla, vaikka on ihan selvää ettei työnhaku ole nyt päällimmäisenä mielessä. Seuraavat pari kuukautta mennään päivä kerrallaan ja yritetään selviytyä, kaikki muut tavoitteet ovat väitöksen jälkeisen elämän asioita.
Näin ensimmäisen väitöspainajaisen. Siinä väitöstilaisuuteni oli alkamassa enkä ollut valmistautunut mitenkään. En ollut valmistellut lektiota eli väittelijän aloituspuhetta, en opetellut vuorosanojani. En tiennyt mihin minun pitäisi mennä, kunnes löysin kustoksen salin ulkopuolelta. Unen vastaväittäjä sentään vaikutti mukavalta tyypiltä, oikeaa vastaväittäjääni en ole koskaan tavannut.
Sali oli suuri ja siellä oli paljon yleisöä. Keskellä oli puhujanpönttö, jonka molemmin puolin istui väkeä. Kävelin pönttöön ja aloitin: "Hyvä yleisö, arvoisa vastaväittäjä, tervetuloa tähän väitöstilaisuuteen." Sitten en tiennyt, miten jatkaa, ja heräsin silkasta ahdistuksesta.
Nyt olen iloinen siitä, että kaapissa on psykiatrin määräämiä
ahdistuspillereitä. Vielä en ole niitä kokeillut, mutta luulen että ne
tulevat tarpeeseen ennen kuin väitöksestä on selvitty. Sinänsä uskon kyllä että väitöksestä jotenkin selviää, pahempaa on ehkä sen odottelu.
